Huono.

Huono. Huono. Huono. Huonopa huono. Huono.
Parempi kuin ei edes yritä, koska väärin menee kuitenkin.
Parempi olla ihan hiljaa, niin ei tarvitse selittää, perusyella tai puolustella.
Huono. Huono. Huono.
Yhy yhy

Honeymoon @ NYC, part I

Perinteiset hupsistakeikkaaihmettelyt tähän alkuun, kun on taas aika lipsahtanut eteenpäin ihan huomaamatta. Oli häät ja vastikään oltiin honeymoonilla New Yorkissa. Keskityn nyt tuohon reissuun, taitaa olla matskua sen verran varastossa.

Reissuun lähdettiin joulun alla, 23. joulukuuta. Lento lähti Helsinki-Vantaalta joskus puoli yhdeksän aikoihin aamulla, jos en väärin muista. Ensimmäinen 3 tunnin lentopätkä lennettiin Finnairilla Manchesteriin, Postimies-Pate -maisemiin. Maisemia ei kylläkään ehditty konetta vaihtaessa katsella, koska meidän lentomme oli myöhässä ja New Yorkiin lähdössä ollut kone joutui odottamaan meitä muutamia vaihtajia. Koneen vaihdossa tehtiin turvatarkastukset, sinne jäivät avaamattomat vesipullot. Siinä koneenvaihtohötäkässä Antin matkalaukku jäi Manchesteriin, onneksi sentään minun matkalaukkuni ehti mukaan. Kannattaa siis jatkossakin pakata laukut niin, että kaikkien matkalaisten tavaroita on joka laukussa. Antin laukku saapui kyllä aikanaan paikalle.

Sitten matka jatkui reilun 8 tuntia American Airlinesin kyydissä. Amerikkalaisten hyväksi on sanottava, että palvelut lentokoneessa on paljon Finskiä paremmat. Juomat ja snacksit kuuluvat lennon hintaan, toisin kuin omalla lentoyhtiöllämme, joka veloittaa joka pähkinästä. Oikeastaan hyvä, että ei oltu suoralla lennolla. Nimittäin ahteri ehtii puutua tuollakin 8 tunnin lennolla kiitettävästi. Varaudu jaloittelemaan. Takaisin tullessa ehdittiin Zürichissä odotella jatkolentoa muutama hetki, mikä oli ihan hyvä.

Perillä JFK:lla oltiin iltapäivällä puoli kahden kieppeillä paikallista aikaa, aikaerohan on -7 tuntia. Turvatarkastus tehtiin, kuten lähtiessäkin ja matkan varrella. Sitten täytettiin pahvinen maahantulolappu ("YKSI LAPPU PER PERHE!" huuteli lentokenttätyöntekijä), jossa kyseltiin esim. minkä arvoisia tavaroita ollaan jättämässä maahan ja taisi siinä joku käteisvarakysymyskin olla. Hyvin ylimalkaisia kysymyksiä, eikä virkailijoitakaan tuntunut paljon kiinnostavan. Maahantulovirkailija kysyy, millä asialla ollaan tulossa Yhdysvaltoihin ja kauanko meinataan olla. Sitten otetaan sormenjäljet muistaakseni kahdesta sormesta semmoisella laitteella. Lopuksi virkailija pyytää katsomaan kameraan ja ottaa väsyneestä matkalaisesta kuvan. Maahantulolappu jää virkailijalle. That's it.

Noh, olimma siis Ameriikassa. Ensi töiksemme etsiydyttiin ilmoittamaan Antin matkalaukku kadonneeksi. Asiakaspalvelija oli taas tosi kyllästyneen oloinen, taisi olla hänelläkin rankka syksy takana ja joulu painoi päälle. Antti täytteli muutamat laput ja onneksi osattiin kertoa tarkka oleskeluosoitteemme, koska laukku oli ilmestynyt asunnon oven taakse seuraavana päivänä. Kasiterminaalin (Finnair ja American operoi ainakin sieltä) edessä on taksitolppa, siitä vaan kyytiin. Ainakin suurimmalla osalla Nykin takseista on rajatulla kaupungin alueella kiinteä taksa lentokentältä ja -kentälle (ainakin Manhattanille toimi). Tällä hetkellä taksa on 52$, lisäksi tuli joku sillanylitysmaksu jossain kohtaa, se ei ollut kuin 1,50$. Taksikuskeja ei tarvitse tipata. Matka lentokentältä Manhattanille kesti varmaan tunnin, oli melkoiset iltapäiväruuhkat. Senkin vuoksi tuo kiinteä taksa on kätevä, ei tarvitse sydän syrjällän seurata mittarin nakuttamista. Myös metro liikennöi JFK:lle, muttei jaksettu laukkuinemme lähteä metroilemaan.

Ensi töiksemme haimme avaimen asuntoomme Sicaffesta, joka tarjoaa KeyCafe-palvelua. Key-cafe -kahviloita on ainakin ympäri New Yorkia (ja liekö ympäri Yhdysvaltoja?), tuo Sicaffe sattui olemaan muutaman korttelin päässä asunnostamme.  Asunnon vuokraaja Erin oli vienyt matkoille lähtiessään avaimen tuonne tavallisen näköiseen kahvilaan, josta minä sain avaimen haltuuni rekisteröidyttyäni palveluun jo aiemmin. Kahvilan tiskillä tarvitset oman puhelinnumerosi (muista 358 alkuun)ja rekisteröidyttyäsi luomasi 4-numeroisen koodin. Kun näpyttelet nämä oikein, saat avaimen. Kun palautat avainta, sama homma.

Kämppä vuokrattiin kätevän Airbnb:n kautta. Asunnon varsinainen asukas oli siis matkoilla koko reissun ajan, emme nähneet kasvokkain lainkaan. Sähköpostin ja Whatsappin kautta vaihdettiin muutamia viestejä. Airbnb on suomenkielinen ja helppo käyttää, omanlainen asunto löytyy varmasti niin sijainnin, hinnan kuin varustelun suhteen. Aiempien asukkaiden palautteista on varmasti hyötyä majapaikkaa katsellessa. Ja tietysti luotettavuutta lisää molemminpuolinen tunnistautuminen palveluun. Kämppiä on vuokralla yhdestä päivästä ties kuinka pitkäksi aikaa. Oma lomamme kesti 9 päivää. Ainakin tämä nimenomainen asunto, jossa oleskelimme, oli vuokra-asunto. Olimme siis alivuokralaisena matkamme ajan. Jenkeissä tämä Airbnb näytti olevan hyvinkin tunnettu juttu, se mm. sponsoroi uudenvuoden meininkejä Central Parkissa.

Avaimet siis saatiin helposti. Äkkiä huomattiin, miten kätevä tuo kolkko katujen numeronimikointi on. Suunnistaminen on paljon helpompaa kuin sattumanvaraisten kadunnimien kanssa. Obviously.

Jaahas, taidampa pistää tästä poikki tällä erää. To be continued...