Ylihuomenna.

Kieltämättä on perhosia masussa.

10 yötä neiti-ihmisenä jäljellä.

Asia alkaa hiljalleen konkretisoitumaan. Maanantaina tavattiin papin kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei saatu vihkipapiksi häntä jota alunperin pyydettiin. Tämä meidän vihkipappi osoittautuikin mukavaksi ja huumorintajuiseksi naiseksi. Molemmilla oli käsitys hiirulaismaisesta seinäkukkasesta, mutta hän kyllä yllätti positiivisesti meidät molemmat. Toimitus tulee kestämään noin 20 minuuttia, nopea ja tiivis vihkiminen tiedossa. Musiikkipuoli vielä hieman auki, koetin jopa neuvotella virretöntä vihkimistä, mutta se ei ilmeisesti mennyt läpi. We'll see.

Suutarilta viestittelivät aamulla, että ois kengät valmiina. Tarkoitus olikin ne töiden jälkeen hakea, mutta muistin asian juuri kun pysäytin auton kotipihaan. Hyvä minä, jälleen. Huomenna uusi yritys.

Töissä sain vihdoinkin käyttäjätunnukset tietokoneelle, pääsen sivistykseen ja nykyaikaan kiinni myös työn saralla. Vielä kun saadaan ryhmäkohtaiset koneet, niin ei tarvitse jonotella. Tein ison tilauksen leluista ja kirjoista meidän ryhmälle, toivottavasti en unohtanut mitään oleellista.

Tämmöstä pientä meneillään.

Hupsistakeikkaa.

Venähtipä taassiisa. Suurimpana syyn ystäväni tekniikka, nimittäin tietokone. Läppäri toimi jotenkuten, paitsi näyttö on pimeä. Surffailepa ja bloggailepa sitten HDMI-johdon avustuksella telkkarista niin... MUTTA. Nyt on esilämmitettynä uusi läppäri, Läpsy kavereiden kesken. Joskin tässä uuden tietokoneen kanssa touhutessa puuttuu se hetkellinen materiaalionnen tunne, joka useimmiten käväisee mielessä uusia hankintoja käpästäessä. Yhtenä suurena syynä tähän materiaonnettomuuteen tiivistyy yhteen kysymykseen: Windows 8, MIKSI?! Kyllä osaa olla keksintö suoraan Saatanalta itseltään. En pidä, inhoan. Suorastaan vihaan. Ehkä tulen sinuiksi tämän härvelin kanssa joskus. Ehkä. Kirsikkana kakkusen päällä eli syy numero kaksi: huomasin, että tässä rakkineessa ei ole Microsoft Officea asennettuna, vaan se prkl pitäisi ostaa erikseen!!! Jumaleissön mua on huijattu! Tekniikkafidutuksen huipentumana armas puhelinkin vetelee viimeisiään. Että siinäpä avautumista selkäänpuukottavasta ystävästäni Mr. Tekniikasta.


Noh ja mitäpä muuta.


Häihin on jumaliste kaksi viikkoa aikaa tänä nimenomaisena päivänä, kun tätä postausta kirjoitan. Stressiä on, se tulee ja menee semmoisina paniikkiaaltoina. Nou hätä siis vai mitenkä.. Mekko on ompelijalla tällä hetkellä mm. lyhennettävänä. Toissapäivänä kävin viimeksi sovittamassa ja hyvä siitä tulee, vaikka jo jossain kohtaa ennen korjaukseen vientiä epäilin, onko mekko sittenkään Se Mekko. On se.
Järjestelyt ovat ymmärtääkseni hyvällä mallilla. Päivän kulusta täytyy pitää yhteenvetoa vastuuhenkilöiden kanssa, muuten kaikki lienee hoidettuna. Eilen varasin ajan ripsien laittoon, kampaaja on varattuna jo melkein vuosi sitten ja kynsien laittoon on varattu aika Annille Hurmaukseen. Kasvohoito olisi kyllä paikallaan, koska alkaa näyttää siltä, että miliumit ovat päättäneet vallata koko kasvot. Ainahan niitä on minulla ollut, mutta nähtävästi kuumat kelit ovat innostaneet näitä veijareita lisimään. Kiva homma.


Niin ja eka viikko Iisalmessa taputeltuna. Niissä uusissa hommissa nimittäin. Eipä ihmeempää kerrottavaa siitä, hiljalleen käynnistellään toimintaa ja olen oikeastaan helpottunut, ettei tämä pesti ole uudessa päätalossa. Kahden ryhmän satelliittiyksikössä on paljon rauhallisempaa. Eilen päästiin jopa nykyaikaan kiinni, kun saatiin tietokone toimintaan. Hurraa!


Tässä nyt tämmöinen pikapäivitys. Hengissä olen ja kuoriutumassa bridezillaksi. Beware.

Jouluhan se tulla jollottaa.

Aatonaattoilta vaihtuu pian aattoyöksi. Ja meikäläistä ei vaihteeksi nukuta. Kuinka monta kertaa olenkaan uhonnut mielessäni lopettavani kahvin juomisen kokonaan, muun muassa tämän kiusallisen sivuvaikutuksen vuoksi. Siis valvomisen. Kriittinen, ehdoton takaraja kahvin juomiselle on kokemukseni mukaan kello 18.00. Naurettavinta tässä on se, että todellakin, join kahvia klo 18.15 eli yli meni! Muutenkin on tullut valvottua ilmeisesti viimeksi kuuhulluuden takia. Tänään annoin nukuttamattomuudelle periksi ja nousin sängystä.  Jospa uni alkaisi painaa, kun tässä vähän puuhastelee..

Jouluttelut on tehty. Kuusen kanssa ei menty ihan suunnitelmien mukaan. Lähes häpeäkseni tunnustan, että meillä on tänä(kin) vuonna muovikuusi. Olisi ehkä kannattanut perehtyä tähän kuusiasiaan jo aiemmin, sillä tämä vuosi on ollu kuusille huono. Ainakin näillä nurkilla. Kuuset kärsivät neulaskadosta ja vuosikasvujen paleltumisista. Kuuset olivat surkeita jopa joulukuusimyyjillä. Siispä päätimme sijoittaa muutaman kympin muoviseen puuhun, ihan jo tuleviakin vuosia ajatellen. Jos sattuu samanlaisia kuusivuosia nimittäin. Sillä mikäänhän ei voita aidon kuusen tuomaa joulun tuoksua. Toisaalta se neulassotkun määrä on joskus kammottava. Neulasia löytyy huushollista vielä juhanuksenakin. True story. Eli siis tänä vuonna muovia ja koristelussakin punaisena lankana ajatus muovisuuden peittämisestä koristeilla :D

Muovikuusi eli Muusi.

Pienoisesta kuusipettymyksestä huolimatta paketit on kasassa ja huomenna tai siis aamulla sitten kotikotiin joulun viettoon. Sieltä sitten palaudutaan omaan kotiin jo joulupäivänä valmistelemaan tapaninpäivää, jolloin meidän molempien perheet tulee meille syömään vähän toisenlaista jouluruokaa.

Espalla oli tunnelmaa, vaikkei lumesta tietoakaan.

Mitäs kaikkea muuta... Helsingissä tosiaan pyörähdettiin ja teki kyllä hyvää. Helsinki on vain parasta. Majoituttiin tällä kertaa ihan ytimeen, Hesariin. Siitä oli näppärä poiketa minne päin vain. Myös Tuomaan markkinoille! Joulutunnelmaa markkkinoilla latisti hieman kova räntäsade, luntahan Helsingissä ei ollut eikä ole nytkään yhtään. (Täällä pohjoisessakin sade sulattaa parhaillaan vähäisiä lumiamme.) Tulipahan pyörittyä kaupungilla ja syötyä taas pitkästä aikaa ravintolassa. Täytyy erityisesti mainita mainio Savotta-ravintola, jossa ruoka oli hyvää ja miljööseen oli panostettu tarjoilijoiden lökäpöksyjä myöten. Joku voisi moittia paikkaa turistirysäksi jo sijaintinsa (Senaatintorin laidalla) vuoksi, mutta ruoka ei ollut mitään tusinatavaraa. Itse aterioin savustettua Saimaan nieriää ja annos oli viedä kielen mennessään. Aitoa suomalaista ruokaa ja tukkijätkämeininkiä! Suosittelen siis.

Aika iso paketti!

Kotosalla ei ole juuri uutta tapahtunut. Antti on ahkeroinut nurkkia remontin jäljiltä kuosiin ja minä olen ahkeroinut lähinnä  käsitöiden saralla. Muut epäolennaiset asiat, kuten ruuanlaitto, pyykkääminen ja siivoaminen hoidetaan jos ehditään ;D Täytyy laittaa kuvia aikaansaannoksista myöhemmin. Mutta näihin tunnelmiin..

Grillikatoskin on saanut ulkovalaistuksen. Kuvan laatu huikea.

Töistä bongattu lapsuuden lemppari, Sallan ja Samulin joulupuuhat -kirja <3 class="separator" p="" style="clear: both; text-align: center;">

Siis rauhallista, leppoisaa joulua kaikille <3 td="">