Pian on tammikuu tallailtu.

Postaustahti ei päätä huimaa. Tietokone alkaa vedellä viimeisiään ja näin puhelimen kautta näpyttely on aika vaivalloista ja seliseli. Mutta niin laitettiin vuosi 2013 pakettiin ja opetellaan kirjoittamaan päivämäärään uusi vuosiluku. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä. Ehkä juhannukseen mennessä sen oppii.

Mitäs tässä lähimenneisyydessä sitten on tapahtunut... joulua vietettiin perinteisin menoin Pyhännällä, kilttinä oli ilmeisesti ollut jokainen. Eräs puolituttu lapsi ihmetteli vielä viikkoja joulun jälkeen, että kuinka hän oli tuhmuudestaan huolimatta kuitenkin saanut lahjoja. Poloinen oli jo valmistautunut risukasaan ja lahjattomuuteen.

Vuodenvaihde meni extrarauhallisesti. Käytiin kavereiden luona saunomassa ja oltiin kotona jo klo 23. Autolla. Nukkumassa ennen kello yhtä. Vanhuus on tullut.

Näperrysrintamalla valmistuneita töitä on melko vähän, keskeneräisiä äkkiä laskeskeltuna ainakin viisi. Yksi värikäs Haruni-huivi on paria viimeistä kierrosta vaille valmis. Facebookin ilahdutus-haasteen kynsikkäät ovat hyvällä mallilla. Trikookudekori on kesken. Toiset ilahdutushaasteen lapaset on kesken. Supervärikkäät raitavillasukat omiin jalkoihin on kesken. Jotain on saatava valmiiksi. Ainiin, ja ukin hautajaisiin meinasin tehdä musta-hopeisen Haruni-huivin, mutten ehtinyt neuloa alkua pidemmälle. Keskeneräisten listalla siis sekin.

Isäni isä tosiaan kuoli pari viikkoa sitten ja hautajaiset pidettiin viime lauantaina. Tilaisuus oli lämmin ja ukin toiveiden mukainen. Väsynyt matkamies pääsi rauhaan. Nyt ei koske enää. Ja elämä jatkuu.

Niin, ehdittiin tuossa käväistä pidennetty viikonloppu Roomassakin. Tuossa ennen joulua tuumattiin, ettei ole käyty Tallinnaa pidemmällä yhdessä. Ja kun veronpalautuksia tuli jonkin verran, varattiin lennot ja hotelli ihan Terminin eli päärautatieaseman läheltä. Täytynee kirjoitella yleisön pyynnöstä Rooman matkasta enemmän omassa postauksessaan. Mutta hyvä reissu oli, vaikken suoraan sanoen ihastunut. Mutta palaan aiheeseen vielä.

Tammikuun olin lähes kokonaan työttömänä, kunnes kävi mäihä ja sain lastenhoitajan sijaisuuden toukokuun loppuun saakka. Olen erittäin tyytyväinen. Kun vain poikisi jatkoa, niin voisi suunnitella elämää vähän pidemmällekin.

Häähommat etenee hyvin verkkaisesti. Välillä tuntuu, että olisi niin paljon helpompaa käydä maistraattissa ja lähteä vaikka ulkomaille. Perinteisten juhlien sijaan. Mutta toisaalta taas..

Semmosta.