Se siitä nukkumisesta. Nerolla oli aamuhepuli heti seiskan aikaan kun Antti lähti töihin. Onneks sentään jatkettiin unia yöllä kahden aikaan kun napero teki pökylän myöhäisen syömisen takia. Kerkesin siivota 3/4 (kolme neljäsosaa) kykistä pois, yhden neljänneksen tämä karvasankari, kakkakeisari kerkes pistellä poskeensa hyvällä ruokahalulla. Namnam taas vaihteeks.
Maanantaina käytiin Kyrkkärillä. Nero oli onnesta sykkyrällä taas vaihteeksi ja ryntäili ja säntäili sinne tänne. Noh, tämä pieni kuvasarja varmaan kertoo lyhykäisyydessään kuinka siinä sitten kävi. Huomatkaa kellonajat kuvissa.
Kuiva koira
Märkä koira
Tiistaina ostin Nerolle kantokassin, että päästään vähän liikuskelemaan. Tänään lähdetään testaamaan tuo yksiö käytännössä, kun 12:07 hypätään Neron kans kaksistaan junaan ja mennään taas vaihteeks Pyhännälle. Sitäpä ei sitten seuraavasta reissusta tiedäkään, millon se tulee.. Kassiin Nero on tykästynyt ainakin kotioloissa, eilen illalla kömpi sinne nukkumaan ja sen takia iltasyöntikin venähti myöhäiseksi. Ei malttanut tulla syömään.
Niin, ei seuraavista pohjoisen matkoista oikein tiedä.. On nimittäin mahdollista, että pyyhitään Seinäjoen pölyt ja vaihdetaan maisemaa tässä melko pian. Koko hommahan lähti siitä, että Antti oli "piruuttaan" laittanut työhakemuksen Helsinkiin. Noh, sieltä on soiteltu ja pyydetty haastatteluun. Ja noh, minäkin sitten laittelin hakemuksia ihan yhtä "piruuttani" tuonne pk-seudulle. Hakemusten lähettämisen jälkeen meni pari tuntia, kun eka haastattelukutsu tuli. Toinen kutsu on sähköpostissa. Eli ihan hyvältä näyttäis työtilanteen puolesta. Nyt vaan pitäs löytää kanttia lähteä. Seinäjoki on kuitenkin ollu koti monta vuotta. Mutta silti houkuttelee kovin sana "vakituinen". Heittämällä vakkaripaikalle ja palkkakin alkaa kakkosella. Sais haistattaa Kelalle huilut (,koska vieläkään ei ole herunut senttiäkään tukia vaikka kesäkuun ekasta päivästä on jo tovi). Toki asumiskustannukset on niin järkyt tuolla päin Suomea, että on pakkokin alkaa kakkosella jos mielii syödäkin. Mutta jos Anttikin saa sen homman mitä on hakemu, niin eipä meillä ole hädän päivää. Loppuu kituuttaminen prkl, eikä ikinä enää mene tili sen näköseks että on vaan kaks kymppiä tilillä!!
Mutta jos Seinäjoelta lähdemmä, tulee hirmuinen ikävä kaikkia ihania ystäviä <3 Heti vaan tulee hirveäkamala pelko, että vieraantuu noista ihmisistä, joiden kanssa puhutaan ihan kaikesta. Eihän anneta sen tapahtua?!!! Niisk. Apuva. Valmiiks on jo tippa linssissä..
Mutta nyt pakkailemaan pitkää viikonloppua varten, karvalapsen tavarat on vielä pakkaamatta...
Niin, ja huomatkaatten uusi kömpelö vieraskirja tuossa oikealla. Se on sitä varten että joku tunnustaisi näitä avautumisia lukevansa ;)
Kyllä se pienen pieni koira olikin raasu sinne veteen mulahtaessaan! Ja millä vauhdilla se tapahtui :D! Sekunti sitten vielä kuivana rantakivellä, seuraavana ei näy kuin talutushihnan naru joka katoaa veden alle.
VastaaPoistaTuo oli kyllä hurjaa aikaa.. Silloin tajusi konkreettisesti, että opiskelut on ohi ja elämä vie kaikkia eteenpäin eri suuntiin, haluttiin me sitä tai ei. Te lähditte, pian sen jälkeen Ninsku, sitten Maria.... Onneksi joku jäi vahtimaan Seinäjokeakin :P
Ihanaa silti huomata, ettei sun pelko ole toteutunut. Vähän enemmän töitä se teettää, mutta yhteys ja ymmärrys on säilytetty <3
Nerska-parka joutu uimaan :(
PoistaOn kyllä kovasti ikävä noita aikoja! Ja totta puhut kaikin puolin <3