Lauantain urotyö: verhojen lyhentäminen

Nyt on kolmemetriset verhot 230 senttiset verhot. Ja ne on sileät. Ja ne on jo ikkunassakin.

Kyllä se vaan niin on ettei tätä ihmistä ole luotu ompelemaan. Kyllähän mä osaan ompelukoneen virittää käyttöön ja säätääkin sitä, mutta sitten se ompeleminen. Miten niinkin yksinkertaisen asian kuin suoraan ompelemisen pitää olla muka niin vaikeaa? En ymmärrä, kun jumaliste kyllähän mä osaan kattoo että mihin päin kelkka on suuntaamassa ja kädetkin toimii että voi sitten ohjailla menoa. Vaan silti jälki on kyllä kaikkea muuta kuin edustuskelpoista. Onneksi lanka oli niin samanväristä kuin kangaskin ettei se mun "suora" ommel sieltä näy. Mutta kyrsii silti, kun haluaisin osata ommella vaan kun äskgkehawbfalskdgjheb!!! Harjoitukset jatkuvat sitten taas joskus. Nyt on siis uudet verhot ikkunassa ja saavat taas hetken kelvata.

 

Nerokaan ei tykänny ompelemisesta, meni naulakon alle mököttämään.

 Siinäpä hyö ovat.

Freitag.

Se ois perjantai.
Tarkoitus oli viettää sairauslomaa täällä kotosalla neljän seinän sisällä mutta Hesaristapa löytyikin Stockan mainos. Mainoksessa sanottiin, että muumimukien suunnittelija Tove Slotte on tänään perjantaina 26.2. klo 10-15 siellä ihmeihmehallissa kertomassa muumimukien synnystä. Noh, ponkaisinpa sitten bussiin (huom, BUSSIIN) ja köröttelin stadiin. Kävin Stockmannilla, ostin uuden Iltapurjehdus-mukin ja sain signeerauksen mukin lappuun. Lisäksi haastattelin taiteilijaa notta millonka saahaan Noita-muki. Slotte totesi että tuskin tulee koskaan, koska Noita ja Aliisa on japanilaisten keksimiä hahmoja eikä siis alkuperäisiä Tove Janssonin luomia hahmoja. Toisaalta tosi hyvä pysyä uskollisena alkuperäisyydelle, mutta toisaalta harmi. Noita-mukissa ois ollu tyyliä :D Mutta niinkuin armas siskoni totesi, Esi-isää odotellessa sitten.

 

Muita päivän ostoksia oli muun muassa kaksi pesukukkaa, joista vihreään versioon karvainen professorimme rakastui. Toivottavasti Nerppa ei saa koko systeemiä levitettyä, ainakin yritystä kyllä löytyy. Pehmoisen palleron kans tuntuu olevan kiva myös painia.

Harmin paikka, ei näkyny Costnerin Keviniä tuolla pääkaupungissa dallailemassa, oispa ollu siistii jos ois näkyny. Ei oikein raaski lähtee äijää kuuntelemaan tonne Jäähallille ku pitäs 70€ siitä ensin kärsiä. Melko tyyriit on liput jos näin sopii todeta. Siis Costnerhan esiintyy siis countrybändinsä Modern Westin kanssa siellä eikä yksikseen.

Mitähän vielä.. noh ostin itselleni ruusuja tuolla kierrellessäni. Kukapa muukaan niitä mulle ostais? Köhköh..

 

Meinasin taikoa oikein äijämäiset eväät meille päivälliseksi. Lähtökohta oli se, että uuniperunoita laitan folioon siitakesienien, sipulin ja kynteli-yrtin kanssa. Joukkoon vielä vähän voita. Nam. Sitten käytin hyväkseni lihatiskin asiantuntijuutta ja sain sitten sieltä suosituksen ostaa makkaraa ja maustaa ne sitten suolalla ja pippurilla. Jees. Sitten vielä hurjin osuus: ostin tummaa olutta. Ostin kaksi pulloa. Ajattelin itse juoda ruualla toisen. Hullu minä. Tai ainakin jotain sensuuntaista kommenttia kuulin heti tuolta isännältä, taisi mennä suoraan lainaten: "mistäs nyt tuulee?". Kivat hänelle, ei just nyt tuule juuri mistään.

Kukahan kaivelis ton mun ompelunaattorin tuolta hyllyltä ja mittailis nuo mun uudet verhot soppelin mittasiks ja vielä lyhentäiskin ne. Kuinka moneen huusholliin voi ihan noin vain heittämällä laittaa ikkunaan 3 metrin pituset verhot??? Saa kyllä olla huoneella korkeutta. Mä kun luulin että meillä on korkeat huoneet mutta silti saa varmaan metrin lyhentää noita. Jää melko paljon kangasta muihin tarpeisiin, jos vain osais hyödyntää. Laitan sitten kuvan, kunhan verhot on paikallaan.

Ruuanlaittoon käy matkani nyt... --->

Lasaretissa jälleen.

Alkaapi veetuttamaan hiljalleen tää sairastaminen, johan tässä oltiinkin viitisen viikkoa "terveenä". Taas vaihteeks poskiontelontulehdus ja vielä vasen korvakin on kuulemma "jonkinlaisessa tulehdustilassa", whatever it means. Maanantaina kävin muutaman tunnin aamusta olemassa töissä ja siitä lähtien oon sitten maannu kotona. Saan maata koko viikon.

Samaria, part 1. Eilen kävin lääkärissä, odotin 3 tuntia ja olisin saanu odottaa vaikka tähän päivään saakka, jos ei tuo terveysasema ois alkanu jo pikkuhiljaa sulkea luukkujaan. Olivat sössineet jotenki keskenään että mut oli merkannu hoidetuksi joku muu kuin se sairaanhoitaja, jolle mun ois pitäny mennä. Ja mua ei siis kukaan ollutkaan hoitanut. Pääsinpä sitten ihan lääkärille asti kun odotin niin pitkään. Kovasti pahoittelivat sekä sairaanhoitaja että lääkäri. Mutta ei heru pisteitä neuvonnan äijälle, joka oli tosi tyly kun kävin ihmettelemässä että pääsenköhän tänään ollenkaan tutkittavaks. Noh, joka tapauksessa lääkäri totesi että röntgeniin vaan kun on tullu jo selkee kierre tän poskiontelotulehduksen kanssa. Lisäks tietty jotain antibioottia ja jotain kortisonipitoista nenäsumutetta.

Samaria, part 2. Tänään kävin sitten reippaana tyttönä röntgenissä poskieni kanssa. Eipä siinä mitään, ens viikolla saa sitten soitella tuloksia. Paljonpa hyödyttää enää ens viikolla kun tilanne on päällä nyt. Surkuhupaisinta koko hommassa on vielä se, ettei kukaan lääkäri saati omalääkäri ehdi tai ole ollenkaan paikalla ens viikon alussa niitä kuvia katsomassa ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä päättämässä. On kyllä taas niin mun tuuria, yrittää tässä asiansa saada hoidettua niin johan tyssää. Omalääkäri on koko ens viikon lomalla, ihan sama sinänsä kun mä en erityisemmin fanita häntä. Mut ei kellekään muullekaan päässy, vaikka nyt on "vasta" torstai. Ja tällä viikolla ei kuulemma röntgenlääkäri enhdi enää niitä katsoa. Kiitti hei.

Siinäpä Samariaseikkailut. Kuvamateriaali on vähäistä.

Mitäpä muuta, kohta ois tarkotus kömpiä sohvalle tuijottamaan Aikamatkustajan vaimoa, vuokrasin eilen Makuunista sen ja Ugly Truth -hömpän. Jälkimmäinen hömppä katsottiin eilen ja oli niin perussössöö että eipä siinä mitään. Toivottavasti tuo Aikamatkustajan vaimo on yhtä hyvä kuin kirja.

Tuon leffakuvan tausta on matskua sisustusprojektiini "Home is my castle", seinällä on tällä hetkellä seuraavanlainen viritelmä:

Tarkoitus olisi tehdä tuosta hopeisesta silkkihärpättimestä jonkimoinen tausta tuolle tekstille, saa nähä tuleeko siitä mitään.

Jooh, ainiin tekihän Neropatti tässä päivänä eräänä ensimmäisen oikeesti harmittavan tuhotyönsä:

 

Meni siis ja pureksi mun 80 senttisten 5mm:n pyöröpuikkojen päät paskaksi. Äiskä oli Nerolle vähän vihainen. Toivottavasti olivat herkulliset.

 

Tuholainen itse ja viimeisin "precious", mun sydänlapanen. Tosta lapasesta on tullu tosi rakas tuolle hupsulle karvapallolle, aina pitäis heitellä ja taistella. Melkein vois muut lelut pistää pois, niin hyvin tuntuu viihdettä tuosta tekeleestä löytyvän. Nero täyttää muuten ylihuomenna 10 kuukautta, toisesta on tullu jo iso mies <3

Sain muutes asiasta heti sujuvasti seuraavaan tollasen nallukan ystävänpäivänä Antilta. Söpö nalle, mutta miten tuon näkönen nalle voi olla valmistajansa mukaan nimeltään Kimberley?!?! SIIS KIMBERLEY?! WTF?? Minä vaan kysyn!

Lyhyestä virsi helevetin ruma.

Viimeisin aikaansaannos, "ala-astetossut". Olivat melko rasittavat tehä, ei oikein ollu haastetta.

Tänään tuli cdon.comin paketti kahdessa eri paketissa mutta postilaatikkoon asti, vielä kun jaksais poistaa muovit päältä pois nii helpottus tuotteiden jatkokäsittely eli kuunteleminen ja katseleminen.

Nero-parka kävi tänään eläinlääkärillä käsittelyssä. Otettiin nukutuksessa pois 3 maitokulmuria ja 3 muuta maitohammasta. Nyt toipilas on sitten mössökuurilla muutaman päivän ja tänään sai jopa jätskiä, onnenpäivä loppujen lopuksi. Niin ja iloinen uutinen, että eläinlääkäri löysi Neron molemmat pallit, toinen on ihan pussissaan niinku on itsekin havaittu ja toinen on vähän siinä ja välillä että onko paikallaan, jei!

Randomi sivu 12000 syytä olla onnellinen -kirjasta, tuota kirjaa pitää näinä suuren vitutuksen päivinä muistaa lueskella. Vitutuspäivä siksi että edelleen työyhteisöni voisi olla monessakin mielessä parempi. Eli lue edellinen postaus.

Argh.

Niinpä niin se vain on että akkaporukassa on helvetillistä työskennellä pitemmän päälle. Miten voikin yksi perseilijä tappaa viimeisenkin siedettävän ilmapiirin rippeen? Miten yksi ihminen voi jo läsnäolollaan saada aikaan fyysisen pahoinvoinnin tunteen, henkisestä puhumattakaan? Miten pitkään tällaista ihmistä pitää sietää? MINÄ VAAN KYSYN!

Reinottaisi vaan ei auta, eivät meinaa paljon keikkailla. Jos ees huhtikuussa pääsis katsomaan. Onnek on parit tosi surkeaa laatua olevat videopätkät Virgin Oilin keikalta, hieman helpottaa keikkakuume ja mieli paranee.

Elämässä ei ole mitään tapahtunut viimeisimmän postauksen jälkeen, syvältä sekin. Ettei siis mitään ole tapahtunut. Tylsyys jatkuu.