Samaria, part 1. Eilen kävin lääkärissä, odotin 3 tuntia ja olisin saanu odottaa vaikka tähän päivään saakka, jos ei tuo terveysasema ois alkanu jo pikkuhiljaa sulkea luukkujaan. Olivat sössineet jotenki keskenään että mut oli merkannu hoidetuksi joku muu kuin se sairaanhoitaja, jolle mun ois pitäny mennä. Ja mua ei siis kukaan ollutkaan hoitanut. Pääsinpä sitten ihan lääkärille asti kun odotin niin pitkään. Kovasti pahoittelivat sekä sairaanhoitaja että lääkäri. Mutta ei heru pisteitä neuvonnan äijälle, joka oli tosi tyly kun kävin ihmettelemässä että pääsenköhän tänään ollenkaan tutkittavaks. Noh, joka tapauksessa lääkäri totesi että röntgeniin vaan kun on tullu jo selkee kierre tän poskiontelotulehduksen kanssa. Lisäks tietty jotain antibioottia ja jotain kortisonipitoista nenäsumutetta.
Samaria, part 2. Tänään kävin sitten reippaana tyttönä röntgenissä poskieni kanssa. Eipä siinä mitään, ens viikolla saa sitten soitella tuloksia. Paljonpa hyödyttää enää ens viikolla kun tilanne on päällä nyt. Surkuhupaisinta koko hommassa on vielä se, ettei kukaan lääkäri saati omalääkäri ehdi tai ole ollenkaan paikalla ens viikon alussa niitä kuvia katsomassa ja mahdollisista jatkotoimenpiteistä päättämässä. On kyllä taas niin mun tuuria, yrittää tässä asiansa saada hoidettua niin johan tyssää. Omalääkäri on koko ens viikon lomalla, ihan sama sinänsä kun mä en erityisemmin fanita häntä. Mut ei kellekään muullekaan päässy, vaikka nyt on "vasta" torstai. Ja tällä viikolla ei kuulemma röntgenlääkäri enhdi enää niitä katsoa. Kiitti hei.
Siinäpä Samariaseikkailut. Kuvamateriaali on vähäistä.
Mitäpä muuta, kohta ois tarkotus kömpiä sohvalle tuijottamaan Aikamatkustajan vaimoa, vuokrasin eilen Makuunista sen ja Ugly Truth -hömpän. Jälkimmäinen hömppä katsottiin eilen ja oli niin perussössöö että eipä siinä mitään. Toivottavasti tuo Aikamatkustajan vaimo on yhtä hyvä kuin kirja.
Tuon leffakuvan tausta on matskua sisustusprojektiini "Home is my castle", seinällä on tällä hetkellä seuraavanlainen viritelmä:
Tarkoitus olisi tehdä tuosta hopeisesta silkkihärpättimestä jonkimoinen tausta tuolle tekstille, saa nähä tuleeko siitä mitään.
Jooh, ainiin tekihän Neropatti tässä päivänä eräänä ensimmäisen oikeesti harmittavan tuhotyönsä:
Meni siis ja pureksi mun 80 senttisten 5mm:n pyöröpuikkojen päät paskaksi. Äiskä oli Nerolle vähän vihainen. Toivottavasti olivat herkulliset.
Tuholainen itse ja viimeisin "precious", mun sydänlapanen. Tosta lapasesta on tullu tosi rakas tuolle hupsulle karvapallolle, aina pitäis heitellä ja taistella. Melkein vois muut lelut pistää pois, niin hyvin tuntuu viihdettä tuosta tekeleestä löytyvän. Nero täyttää muuten ylihuomenna 10 kuukautta, toisesta on tullu jo iso mies <3
Ihana Nero XD
VastaaPoista