lauantai 27. helmikuuta 2010

Lauantain urotyö: verhojen lyhentäminen

Nyt on kolmemetriset verhot 230 senttiset verhot. Ja ne on sileät. Ja ne on jo ikkunassakin.

Kyllä se vaan niin on ettei tätä ihmistä ole luotu ompelemaan. Kyllähän mä osaan ompelukoneen virittää käyttöön ja säätääkin sitä, mutta sitten se ompeleminen. Miten niinkin yksinkertaisen asian kuin suoraan ompelemisen pitää olla muka niin vaikeaa? En ymmärrä, kun jumaliste kyllähän mä osaan kattoo että mihin päin kelkka on suuntaamassa ja kädetkin toimii että voi sitten ohjailla menoa. Vaan silti jälki on kyllä kaikkea muuta kuin edustuskelpoista. Onneksi lanka oli niin samanväristä kuin kangaskin ettei se mun "suora" ommel sieltä näy. Mutta kyrsii silti, kun haluaisin osata ommella vaan kun äskgkehawbfalskdgjheb!!! Harjoitukset jatkuvat sitten taas joskus. Nyt on siis uudet verhot ikkunassa ja saavat taas hetken kelvata.

 

Nerokaan ei tykänny ompelemisesta, meni naulakon alle mököttämään.


 Siinäpä hyö ovat.

1 kommentti:

Suap jättää merkintää, jos siltä tuntuupi.