Ylihuomenna.

Kieltämättä on perhosia masussa.

Pitäisi vaan olla v'ttumaisempi.

Vituttas välillä jotakuta muutakin.

10 yötä neiti-ihmisenä jäljellä.

Asia alkaa hiljalleen konkretisoitumaan. Maanantaina tavattiin papin kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei saatu vihkipapiksi häntä jota alunperin pyydettiin. Tämä meidän vihkipappi osoittautuikin mukavaksi ja huumorintajuiseksi naiseksi. Molemmilla oli käsitys hiirulaismaisesta seinäkukkasesta, mutta hän kyllä yllätti positiivisesti meidät molemmat. Toimitus tulee kestämään noin 20 minuuttia, nopea ja tiivis vihkiminen tiedossa. Musiikkipuoli vielä hieman auki, koetin jopa neuvotella virretöntä vihkimistä, mutta se ei ilmeisesti mennyt läpi. We'll see.

Suutarilta viestittelivät aamulla, että ois kengät valmiina. Tarkoitus olikin ne töiden jälkeen hakea, mutta muistin asian juuri kun pysäytin auton kotipihaan. Hyvä minä, jälleen. Huomenna uusi yritys.

Töissä sain vihdoinkin käyttäjätunnukset tietokoneelle, pääsen sivistykseen ja nykyaikaan kiinni myös työn saralla. Vielä kun saadaan ryhmäkohtaiset koneet, niin ei tarvitse jonotella. Tein ison tilauksen leluista ja kirjoista meidän ryhmälle, toivottavasti en unohtanut mitään oleellista.

Tämmöstä pientä meneillään.

Luonnosten kätköistä: Niin se Rooma!

Ääh, tämmöinen aloitettu postaus löytyi luonnoksista.. kirjoitettu ehkä helmikuussa xD

---- Taisin luvata erillisen postauksen Rooman reissusta. Noh. Pitkään oli puhuttu, että jossain Tallinnaa pidemmällä pitää päästä käymään ja Rooma oli yksi mielessä olleista kohteista. Sitten tuossa joulun alla päätettiin, että ostetaan itsellemme joululahjaksi matka. Rooma valikoitui kohteeksi jonkin verran lentoja selailtuamme. Ajankohtaa mietittiin tovi ja päädyttiin sitten valitsemaan pitkä viikonloppu Antin synttäreiden ajalle. Reissussa oltiin torstaista tiistaihin, to-pe -yö Helsingissä.

Se Rooma. Olikohan matkaa peräti 30 kilometriä lentokentältä keskustaan,  mennessä kuljettiin kimppataksilla toisen suomalaisen seurueen kanssa ja pois lähtiessä mentiin junalla, mikä on kyllä helpoin ja suorin vaihtoehto. Paras vaihtoehto. Saapuessa oli jo pimeää, eikä maisemista saanut juuri selkoa. Ensivaikutelma italialaisesta liikennekulttuurista oli vähintään jännittävä: ajavat kuin hullut. Pari kertaa tuon taksikyydin aikana tuli äkkijarrutuksia ja läheltä piti -tilanteita ihan useampia. Hirvitti. Pelotti suorastaan. Suosittelen siis lentokenttäjunaa, joka sahaa lentokentän ja Terminin pääaseman väliä pysähtymättä väliasemille. Poislähtiessä hypättiin suosiolla tähän kulkuneuvoon.

Hotelli oli pieni ja vasta remontoitu nuorekkaaksi. Sijainti oli mainio, muutamien satojen metrien kävely Terminiltä. Silti ei ollut meluisaa, sen verran sivukadulla oltiin kuitenkin. Huone oli tosi pieni, mutta eipä siellä ollut tarkoitustaan valssata.

Perjantaina ei juurikaan ehditty muuta, kuin asettumaan hotelliin. Lauantaina ajeltiin kiertoajelu kaksikerrosbussin kyydissä. Terminin ympäriltä lähtee monen firman kiertoajeluita, mainostajia on joka kulmalla. Ajelulla tuli nähtyä kaikki oleelliset nähtävyydet ja ilmakin suosi. Parhaimmillaan lämmintä oli +21 astetta, Suomessa oli kuulemma saman verran pakkasta. -----

Sen verran oli tekstiä kertynyt varastoon. Koitanpas nyt elokuussa kaivella muistin sopukoita, mitä viikonlopusta Roomassa jäi mieleen...

Enimmäkseen kuljettiin jalkaisin ja tällä tavoin ehtii nähdä eniten. Veikkaan, että kesäisin Rooma on pakahduttavan kuuma, vettä kannattaa kuljettaa mukana. Jonkin verran näkee myös vanhoja vesipisteitä, joista tulee juomakelpoista vettä. Turistikohteissa on aina paljon ihmisiä, on turisteja ja kaikensorttisia kaupustelijoita ja kerjäläisiä. Älä haksahda yhteiskuviin esiintyjien kanssa, niistä ollaan vailla maksuja! Ruusujen kauppaajia oli varsinkin iltaisin liikkeella, erityisen sitkeitä kaupustelijoita oli Espanjalaisten portaiden liepeillä. Tyyppi tunki ihan väkisin ruusun minulle käteen ja sanoi sen olevan lahja. Samassa tämä kaupustelija kääntyy Antin puoleen ja on vailla maksua ruususta. Saatte olla varmoja, että palautin yhtä topakasti ruusun myyjänsä käteen kuin se minullekin tuli.

Ruuasta sen verran, että sitä oli monen tasoista. Kun aiot Roomassa vieraillessasi syödä, mene sivukatujen ravintoloihin. Älä missään nimessä eksy pääkatujen rafloihin, niissä ruuan hinta on jopa moninkertainen verrattuna sivukatujen ravintoloihin ja ainakin oman kokemuksen mukaan laatu oli huonompi. Hölmöjä turisteja huijataan siis. Mene sivukujille, löydät helmiä! Maista risottoa, syö pastaa, kokeile pizzaa! Maista limoncelloa! Osta proseccoa! Kuitenkaan huikeita makuelämyksiä ei meille sattunut eteen, hyvää kyllä mutta ehkä jonkin verran ruuanlaittoon perehtyneinä on rima aika korkealla. Simppeleitä, puhtaita makuja.

Shoppailua Roomaan ei varsinaisesti kannata lähteä harrastamaan, sille on varmasti parempiakin paikkoja. Mutta jos aiot jotain ostaa, osta nahkatuotteita! Nahkaliikkeitä on kiitettävästi ja useimmat ovat pieniä perheyrityksiä, joissa omista tuotteista ollaan ylpeitä. 

Pieni huomio, jonka tein Terminin asemalla sijaitsevassa suuressa kirjakaupassa: lasten kirjallisuutta on valtavasti! Kaikenlaista opetuksellista ja vähemmän opetuksellista kokonainen kerros! Kunpa vain Suomeenkin saataisi yhtä paljon värikkäitä ja kehittäviä kirjoja lapsille. Omien kirjakauppojen valikoima on rääpälemäinen verrattuna nähtyihin. Rääpälemäinen ei riitä, olematon on kuvaavampi.

Olen kuullut useammastakin lähteestä, että jos haluat nähdä Rooman, on mentävä Roomaan. Mutta jos haluat nähdä Italian, on mentävä jonnekin muualle kuin Roomaan. Tämä pitää varmasti paikkansa. Henkilökohtaisesti en varsinaisesti ihastunut Roomaan, ei jäänyt kaipuuta takaisin. Roomassa kiehtovinta on tietysti historia, joka huokuu joka kulmalla. Suomalaisen on ehkä vaikea ymmärtääkään, kuinka vanhoja esimerkiksi rakennukset Roomassa voivat olla. Ja muutenkin verrattuna omaan kirjoitettuun historiaamme, Roomalla sitä on paljon pitemmälle. Se on ehdottomasti vaikuttavinta. Toisaalta vanhat rapistuneet rakennukset ovat romanttisia, mutta toisaalta surullisia. Roomassa vanhaa ei pureta pois, toisin kuin Suomessa. Uuteen ja siistiin (roomalaiseen arkkitehtuuriin verrattuna) tottuneelle suomalaiselle Rooma voi näyttää jopa rähjäiseltä ja likaiselta, mutta muistutan vielä historiallisuudesta. Itse huomasin ajattelevani, että onpa nuhjuista. Kunnes muistin historian. Jos ei tullut vielä mainittua, niin historia on kovasti läsnä Roomassa. ;D

Valokuvat ovat vielä ulottumattomissa, koetan muistaa lisätä niitä myöhemmin. Kunhan joskus tulen sinuiksi tämän teknisen vehkeen kanssa, jota tietokoneeksi kutsutaan.

Hupsistakeikkaa.

Venähtipä taassiisa. Suurimpana syyn ystäväni tekniikka, nimittäin tietokone. Läppäri toimi jotenkuten, paitsi näyttö on pimeä. Surffailepa ja bloggailepa sitten HDMI-johdon avustuksella telkkarista niin... MUTTA. Nyt on esilämmitettynä uusi läppäri, Läpsy kavereiden kesken. Joskin tässä uuden tietokoneen kanssa touhutessa puuttuu se hetkellinen materiaalionnen tunne, joka useimmiten käväisee mielessä uusia hankintoja käpästäessä. Yhtenä suurena syynä tähän materiaonnettomuuteen tiivistyy yhteen kysymykseen: Windows 8, MIKSI?! Kyllä osaa olla keksintö suoraan Saatanalta itseltään. En pidä, inhoan. Suorastaan vihaan. Ehkä tulen sinuiksi tämän härvelin kanssa joskus. Ehkä. Kirsikkana kakkusen päällä eli syy numero kaksi: huomasin, että tässä rakkineessa ei ole Microsoft Officea asennettuna, vaan se prkl pitäisi ostaa erikseen!!! Jumaleissön mua on huijattu! Tekniikkafidutuksen huipentumana armas puhelinkin vetelee viimeisiään. Että siinäpä avautumista selkäänpuukottavasta ystävästäni Mr. Tekniikasta.


Noh ja mitäpä muuta.


Häihin on jumaliste kaksi viikkoa aikaa tänä nimenomaisena päivänä, kun tätä postausta kirjoitan. Stressiä on, se tulee ja menee semmoisina paniikkiaaltoina. Nou hätä siis vai mitenkä.. Mekko on ompelijalla tällä hetkellä mm. lyhennettävänä. Toissapäivänä kävin viimeksi sovittamassa ja hyvä siitä tulee, vaikka jo jossain kohtaa ennen korjaukseen vientiä epäilin, onko mekko sittenkään Se Mekko. On se.
Järjestelyt ovat ymmärtääkseni hyvällä mallilla. Päivän kulusta täytyy pitää yhteenvetoa vastuuhenkilöiden kanssa, muuten kaikki lienee hoidettuna. Eilen varasin ajan ripsien laittoon, kampaaja on varattuna jo melkein vuosi sitten ja kynsien laittoon on varattu aika Annille Hurmaukseen. Kasvohoito olisi kyllä paikallaan, koska alkaa näyttää siltä, että miliumit ovat päättäneet vallata koko kasvot. Ainahan niitä on minulla ollut, mutta nähtävästi kuumat kelit ovat innostaneet näitä veijareita lisimään. Kiva homma.


Niin ja eka viikko Iisalmessa taputeltuna. Niissä uusissa hommissa nimittäin. Eipä ihmeempää kerrottavaa siitä, hiljalleen käynnistellään toimintaa ja olen oikeastaan helpottunut, ettei tämä pesti ole uudessa päätalossa. Kahden ryhmän satelliittiyksikössä on paljon rauhallisempaa. Eilen päästiin jopa nykyaikaan kiinni, kun saatiin tietokone toimintaan. Hurraa!


Tässä nyt tämmöinen pikapäivitys. Hengissä olen ja kuoriutumassa bridezillaksi. Beware.

Pian on tammikuu tallailtu.

Postaustahti ei päätä huimaa. Tietokone alkaa vedellä viimeisiään ja näin puhelimen kautta näpyttely on aika vaivalloista ja seliseli. Mutta niin laitettiin vuosi 2013 pakettiin ja opetellaan kirjoittamaan päivämäärään uusi vuosiluku. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä. Ehkä juhannukseen mennessä sen oppii.

Mitäs tässä lähimenneisyydessä sitten on tapahtunut... joulua vietettiin perinteisin menoin Pyhännällä, kilttinä oli ilmeisesti ollut jokainen. Eräs puolituttu lapsi ihmetteli vielä viikkoja joulun jälkeen, että kuinka hän oli tuhmuudestaan huolimatta kuitenkin saanut lahjoja. Poloinen oli jo valmistautunut risukasaan ja lahjattomuuteen.

Vuodenvaihde meni extrarauhallisesti. Käytiin kavereiden luona saunomassa ja oltiin kotona jo klo 23. Autolla. Nukkumassa ennen kello yhtä. Vanhuus on tullut.

Näperrysrintamalla valmistuneita töitä on melko vähän, keskeneräisiä äkkiä laskeskeltuna ainakin viisi. Yksi värikäs Haruni-huivi on paria viimeistä kierrosta vaille valmis. Facebookin ilahdutus-haasteen kynsikkäät ovat hyvällä mallilla. Trikookudekori on kesken. Toiset ilahdutushaasteen lapaset on kesken. Supervärikkäät raitavillasukat omiin jalkoihin on kesken. Jotain on saatava valmiiksi. Ainiin, ja ukin hautajaisiin meinasin tehdä musta-hopeisen Haruni-huivin, mutten ehtinyt neuloa alkua pidemmälle. Keskeneräisten listalla siis sekin.

Isäni isä tosiaan kuoli pari viikkoa sitten ja hautajaiset pidettiin viime lauantaina. Tilaisuus oli lämmin ja ukin toiveiden mukainen. Väsynyt matkamies pääsi rauhaan. Nyt ei koske enää. Ja elämä jatkuu.

Niin, ehdittiin tuossa käväistä pidennetty viikonloppu Roomassakin. Tuossa ennen joulua tuumattiin, ettei ole käyty Tallinnaa pidemmällä yhdessä. Ja kun veronpalautuksia tuli jonkin verran, varattiin lennot ja hotelli ihan Terminin eli päärautatieaseman läheltä. Täytynee kirjoitella yleisön pyynnöstä Rooman matkasta enemmän omassa postauksessaan. Mutta hyvä reissu oli, vaikken suoraan sanoen ihastunut. Mutta palaan aiheeseen vielä.

Tammikuun olin lähes kokonaan työttömänä, kunnes kävi mäihä ja sain lastenhoitajan sijaisuuden toukokuun loppuun saakka. Olen erittäin tyytyväinen. Kun vain poikisi jatkoa, niin voisi suunnitella elämää vähän pidemmällekin.

Häähommat etenee hyvin verkkaisesti. Välillä tuntuu, että olisi niin paljon helpompaa käydä maistraattissa ja lähteä vaikka ulkomaille. Perinteisten juhlien sijaan. Mutta toisaalta taas..

Semmosta.

Happypotamus Nestori etsii uutta kotia!

Nestorin myynti-ilmoitus löytyy myös tori.fi:stä: http://www.tori.fi/vi/10039665.htm 

Tulossa myös sinisemmän sävyinen hippo, pinkkipohjainen hippo ja oranssipohjainen hippo.