Ampsun hippoystävät

Valpuri ja Santeri on hyviä unikavereita, Amadeuskin on sitä mieltä :D

(noheva otsikko)

Eipä ihmeempää päivitettävää, Antti on ollut viime perjantaista asti Saksassa ja kohtapuoliin pitäs lähtee hakemaan miestä linja-autolta kotiin. Täällä jeerassa kun kulkuyhteydet on mitä on tai siis eivät ole. Tässä yksin talostellessa on tullut siivoiltua mummun avustuksella ihan urakalla, että kehtaa päästää viikonloppuna ketään kylään. Huippu viikonloppu tulossa! : )

Kellari on 95% valmis, saunasta puuttuu porrasjakkara ja pari lauteen pätkää. Kiuas on paikallaan ja koepolteltu. En tiiä tykkäänkö noista raejuustokivistä.. mutta ah, oma kylppäri ja sauna! Ja lisävessa, aijai!!

Vuoden päästä sitä ollaan oltu jo muutama päivä uudessa siviilisäädyssä, hih! :)

Valpuri on valmis!

Ainiin!

Kolmatta hippoa pukkaa! :)

Viikonlopun tulos.

Ei kyllä omakotiasujalta työt lopu. Tai jos näyttää siltä, että alkaa töiden määrä hiipua, on keksittävä tietenkin jotain lisähommaa. Ettei vain työt lopu ;) Kaikkea näpräämistähän sitä on aina, ruohonleikkuuta ja semmosta. Tietenkin. Nyt kun kellari näyttää jo kylpyhuonetilalta, on mielessä jo keittiön uusiminen. Onneksi se homma on aloitettu osittain jo viime syksynä. Täytyy siitä sitten raportoida erikseen, kunhan se remppa alkaa ja etenee.

Niin sanottuna välipalahommana tuossa viikonlopun aikana meidän pihaan nousi kaipaamani grillikatos. Ai että minä tykkään! Onneks oli useempi apumies katosta pystyttämässä, onhan sen melko palikoimista tuo kasaaminen. Tässä viikolla vielä vähän maalaillaan kopperoa sisältä ja ulkoa niin jee! Eilen jo koegrillattiin iltasella mummun ja Antin porukoiden kanssa. Anoppi sai synttärilahjaksi kassillisen lankoja ja bambupuikot. Oli yllättynyt  ja hyvillään :) Saas nähdä mitä niistä talven aikana syntyy.

Loppukuusta grillataan sitten ystävien kanssa ja sitä odotan kyllä kuin kuuta nousevaa! < 3 :)

Laatat on seinissä ja lattia on lähes valmis!

Näyttäs siltä, että valmista tulee!

Näpertelyä.

Oon tässä Kiuruvedellä asustelun aikaan saanut jonkin verran käsitöitäkin aikaiseksi. Nyt kesällä neulominen on jäänyt selkeästi vähemmälle, niinkuin tuntuu joka vuosi käyvän. Kesällä oonkin virkkaillut ja tulokset on varsin hellyttäviä. Vai mitä? :D Ja nämä kaksi hipponeitiä eivät varmasti jää ainoiksi, kolmas hippo on jo koukulla :) Ohje löytyy Ravelrystä Happypotamus-nimellä.

Rauha-neiti muutti kummilikan luokse 1-vuotislahjana.

Look at that booty!!

Kun taas Lempi lähti Espooseen.

Yhden huivinkin tässä kevään/kesän aikana tekaisin ja Ampsu ainakin tykkää! Ohjeena Kellokukka.

Tein myös tässä loppukesästä hilloja ekaa kertaa ikinä. Raparperi-karviaishyytelö oli ainakin hyvää, viinimarja-tyrnisotkua näissä purnukoissa. Hulluks kai sitä on tulossa täällä maalla.

Suurta päivää odotellessa.

Siinäpä se ;)

Koto.

Yleisön pyynnöstä koetan herättää tämän blogirievun taas henkiin. Saapa taas nähdä kuinka käy, mutta yritystä taas on.

Nykyisin siis talostellaan Kiuruvedellä, talo on hyvinkin tuttu minulle. Kotinamme nimittäin toimii nykyään äidin lapsuudenkoti eli minun mummolani. Sattumalta oon asunut ensimmäiset elämäni kuukaudet täällä. Kohtuullisen tuttu talo siis. Ikäni oon täällä pyörinyt ja lukioaikaan asuin yläkerrassa.

Muutettiin loka-marraskuun vaihteessa ja siitä lähtíen on tehty enemmän ja vähemmän fiksausta ja remonttia. Koko kesä on mennyt kylpyhuoneremontin parissa. Tällä hetkellä remontin tilanne on jo ihan hyvä: lattioita laatoitetaan ja jahka Antti kotiutuu työreissultaan, tulee saunaan lauteet. Vanhat tappavan liukkaat betoniportaat sai väistyä uusien puisten tieltä ja samalla saatiin pieni terassi tuohon lipan alle. On mulla kätevä mies < 3

Portaista lähti muovimatto veks.

Yläkerran portaat nyt.

Siinä meillä oli oikealla kylpyhuone ja vasemmalla sauna. Etualalla kodinhoitotila ja pukuhuone. Kuten kuvasta näkyy.

Kaiveltiin vähän kivijalkaa esiin salaojituksia ja patolevyjä varten.

Uusi kylppäri alkaa hahmottua.

Laattaa seinässä! Ehkä tämä joskus valmistuu!

Tämmöstä nyt ainakin pikaisesti kodin puolesta. Opetteluttaa vähän tämä homma taas, muuta jospa se siitä :)

Testing!

Kokeilenpas blogitekstin julkaisemista kännykän kautta. Blobiin en enää koske, se tappoi viimeisimmänkin kirjoitushalun kun ei julkaissut kirjoituksia. Katotaan, josko innostuisin taas bloggaamaan :)

Syksyinen pika-avautuminen

Syksy. En pidä.

Kylmää, pimeää, kosteaa, tuulista. En pidä.

Syksy on sinänsä huono hetki suurille elämänmuutoksille, koska ainakin henk. koht. syksy on aika rankkaa aikaa jo itsessään. Joka vuosi sama juttu, ihan hillitön väsymys heti kun alkaa olla pimeää.

Viisi päivää töitä jäljellä. Aika surullinen fiilis siitäkin. Ikävä tulee, vaikken olis pahimpina hetkinä uskomutkaan. Tulee olemaan aikamoinen viikko.

Eilisilta meni mukavissa merkeissä entisten ja nykyisten työkavereiden kanssa iltaa istuessa. Tänään mahdollisesti treffaillaan ystävien kanssa. Kai mä en ihan sietämätön ihminen ole, kun niin moni on oikeasti suruissaan mun lähdöstä. Se kyllä vaan tekee lähtemisestä vielä vaikeampaa.

Torstaina uutta kuvaa ihoon, can't wait!

Jenni vs.tekniikka

Sen kerran kun ois ollu tuoreena asiaa niin mobiili-Bloggeri eli Blob ei skulaa. Monena päivänä koetin saaha juttua julkastua vaan ei. Paska mikä paska.

No mitäkö.. no semmosia pieniä hommia kuin kummitytön syntymä (ja sydämen haluaisin tähän kohtaa mutta tekniikka loves me), taloremppaa ja muuta semmosta pientä. Mutta kun ei niin ei. Parempi onni ensi kerralla urvelot xD

Edit. Prkl tekniikka on taas julkasua vastaan mutta MINÄ EN LUOVUTA!

Köhköh.

Vaihteeks meinaa pukata flunssaa päälle. Oon aika varma että syynä on lähinnä se, että viikot menee melko paineessa ja potutuksessa ja viikonlopun tullessa potutus vähenee ja stressi laukeaa. Tuloksena kuume. Ehkä tympein homma tässä kuumeilussa om, ettei saa nukuttua. Viime yönä nukahdin vasta joskus lähempänä kuutta, kun viideltä kävin ottamassa lääkettä. Tosi hauskaa siis.

Eipä auta taas kun vetää kourallinen buranaa, kun on tälle päivää buukattuna ohjelmaa. Aamulla käytettiin Amadeusta virallisissa silmä-, polvi- ja sydäntarkastuksissa ja puhtaat paperit tuli. Eläinlääkäri kenotti käymään parin vuoden välein silmätarkastuksessa, kun tiedetään Ampsun suvussa olevan kaihia.

Vielä pitäs lähtee stadiin päin huollattamaan kynnet ja Antin kans meinattiin mennä sen jälkeen leffaan. Saapa nähdä onko Puhdistus mistään kotoisin. Jos kävis vaikka Teerenpelissä yksillä leffan jälkeen. Mutta ensin lääkitys kohdilleen, pitänee alkaa hoitaa sitä asiaa. Jos vaan pysyisin hereillä, siinä tämän illan tavoite.

Ens yönä voisi myös nukkua. Laitan nukkumatille loukun, niin ei unoha minnuu ennää pirulainen.

Elämäni nyt.

Sen verran on todellakin muutoksia elämään tullut/tulossa, että looginen kirjoittelun jatkaminen on aika mahdotonta ilman jonkinlaista tiivistettyä päivitystä.

Reilu puolitoista vuotta sitten aloitin innokkaana kosmetologin opinnot, mutta aika pian huomasin kosmen hommien olevan enemmän ihan jonkun muun alaa kun mun. Silti en puolivuotista opiskeluani kadu, koska opinnot olivat ihan selkeä pelastus huonosta työpaikasta. Lisäksi koulusta löysin uuden ystävän, jonka kanssa nähdään edelleenkin, terkkuja vaan Sannalle! :) Kaikella on siis tarkoituksensa.

Kesällä 2011 meille muutti karvapallo Amadeus. Chihuahua hänkin ja iso roikale nykyään. Ampsu pitää huolen, ettei arkenakaan ole tylsää. Tai ainakaan niin tylsää kun voisi olla.

Samaisena kesänä muutettiin Espoosta Vantaalle, sain töitä lentokentän lähellä sijaitsevasta päiväkodista. Kartanonkoskella on asustettu nyt tähän päivään saakka. Päiväkodista on myös löytyny huippuja tyyppejä, joiden kanssa treffaillaan myös siviilissä.

Noh, tämä uusin ja vasta tulossa oleva muutos onkin sitten taas isomman puoleinen: ollaan parhaillaan suunnittelemassa muuttoa takaisin kotikonnuille. Ollaan tekemässä kauppoja talosta, joka on toiminut tähän asti mummolanani ja toisena kotinani. Vaikea kuvailla sitä tunnetta, että se talo on kohta MEIDÄN OMA KOTI, eikä vain taukopaikka ja kortteeri. Iso projekti tästä kodin laittamisesta on tulossa, harrastus ja elämäntapa myös. Vapaa-ajan ongelmia ei siis tule olemaan. Mutta kaikesta itse taloon liittyvästä tunnearvosta huolimatta tärkeintä tässä kotiseudulle palaamisessa on perheen läheisyys, tähän asti on oltu vuosia kaukana perheistämme. Ajatuksena oli palata lähemmäs läheisiä jonkinlaisella aikataululla, mutta meistä riippumattomista syistä ja tapahtumista johtuen talo on nyt tyhjillään. Ja juuri tuo talo me halutaan! Ja siksipä aikatauluja piti hieman aikaistaa.

Eilen vanhempainillassa kerroin vanhemmille lähestyvästä muutostani ja meinasi kyllä nousta tippa linssiin.. Sen verran hyvä työpaikka on tämä nykyinen ollut, enempää yksityiskohtiin menemättä.

Mutta tämmöstä hyvin lyhyesti. Aamun oon kirjotellut osoitteenmuutoskortteja ja illaksi menen töihin.. Saapa kuulla, millaista palautetta saadaan vanhempainillasta..

Hups.

Ei musta vissiin bloggaajaksi ole, kun taas viimeisimmän päivityksen jälkeen suunnilleen kaikki asiat on muuttuneet..

Pitää nyt joko reipastua 100% tai hävittää koko blogi pois kuleksimasta. Toisaalta tulossa on semmosia muutoksia, että jonkinlainen "päiväkirjan" pito voisi olla paikallaan.

We'll see ja stay tuned tai jotain.

Surua ja uusia tuulia.

Pitkä hiljaisuus taas vaihteeksi. Kirjoittamista on myös lykännyt eteenpäin myös suunnaton suru, joka tuli yllättäen. Nero on poissa, enkä siitä aio enempää kirjoittaa. Suru on liian suuri.

Kaiken tämän surun keskellä on myös tapahtunut muita muutoksia elämässä. Sanoin itseni irti Espoon kaupungilta ja aloitin viikko sitten opiskellut Omnian aikuisopistossa kosmetologilinjalla. Tarkoitus olisi valmistua jouluna 2012. Eilen aloitettiin käytännön harjoitukset jalkojen hoidossa ja tykkään kyllä. Oon erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä kaupungin orjuudesta. Varsinkin, kun pian lähtöni jälkeen isot pomot ilmoittivat päiväkodin sulkemisesta kesällä.

Mutta joo, eipä ole nyt aikaa enempiä kirjoitellakaan. Täytynee lähteä opiskelemaan :)

-Jenni

Hellettä

Kerrankin kunnon kesä! Kunpa vain olis ollu enemmän lomaa helteistä nauttimiseen, töissä kuumuudesta ei pääse oikeisiin fiiliksiin. Nyt on siis kaikki lomat käytetty ja edessä on siis pitkä rupeama ilman mitään ylimääräisiä lomanrääpäleitä. Ehkä ens kesänä sitten, jos vielä sillon samoissa hommissa oon. Ainakin nyt siihen asti oon, että saan yhden projektin vietyä loppuun asti. We'll see.

Noh, kesälomalla juhannuksen jälkeen käytiin hieman karavaanielämää kokeilemassa tuolla pohjoisessa, oli mukavaa. Pahimmilta helteiltä vältyttiin ja sateitakin saatiin niskaan. Ja Nerskakin oli mukana eikä ollu moksiskaan. Ehkä vähän väsynyt keikan jälkeen, niinku me kaikki.

--

Uudet kynnetkin laitettiin, tällä kertaa keltaiset.

Pari viikkoa kävin töissä ja sitten pidin vielä spesiaalivapaata, viikon verran sekalaisia vapaapäiviä. Tuli ainakin pyörittyä pääkaupungissa, porukat oli nimittäin kylässä ja käytiin vaikka missä :)

Lintsillä. Antti onki kouralaitteesta mulle Möhkiksen <3

Korkeasaari ja laiskiainen <3

Spedeä piti käydä moikkaamassa myös.

 Tuli kyllä pyörittyä ympäri kaupunkia ihan koko rahalla. Mutta nyt siis on taas arki alkanut. Arjen alkamisen kunniaksi käytiin eilen hakemassa uus telkkari, kun vanha alko osoittaa konahtamisen merkkejä. Sonyn 40" mikälie Bravia. Luulis nyt olevan taas näköradiota hetkeksi. Niin ja maksettavaa. Mutta elämä on vai miten se oli. Mutta pitää alkaa laittamaan paikkoja järjestykseen, tulee ystäviä kylään ja syömään <3

Kesä ja kaikenlaista

Näinpä taas kävi, että useampi kuukausi vierähti ilman minkäänlaista päivitystä. Maailma pyörii ilmeisesti ilman Jennilandian uutisiakin :D

Kesä tuli viimeinkin, on sitä hartaasti odotettukin. Ensi viikolla on juhannus, torstaina käännetään auton nokka kohti pohjoista. Ajateltiin pysähtyä yöksi niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Sumiaisiin, on varattu jonkinlainen pieni möksä sieltä. Perjantaina sitten jatketaan eteenpäin ja tarkoitus olisi juhannusta viettää Pyhännällä, jei! Toivottavasti taas vaihteeksi ilmat suosis eikä ois kylmä. Taitaa jäädä rouvain vaatteet päällä -uinnit tänäkin vuonna ainakin jussina väliin, koska ollaan eri paikoissa. Mut rouvamiittinki on jossain vaiheessa tiedossa, luonnollisesti.

Noh, mitäpä muuta. On tullut hurahdettua turhuuteen, nimittäin rakennekynsiin. Tai tarkalleen ottaen nykyään kynsissä on "vain" geelit omien kynsien vahvistuksena. Tällä hetkellä on kesäkynnet, oranssit :D Tässä kevään aikana on ollu pinkit ja turkoosit kynnet ennen näitä. Ninskun kans käydään aina yhtä aikaa huollossa :)

Ja turhuudesta ja turhamaisuudesta tulee mieleen tuo pitkään odotettu elokuva Sinkkuelämää 2, joka käytiin ekaks Ninjan kanssa tsiikailemassa ja viikolla kävin hetken mielijohteesta ja vapaapäivän kunniaksi katsomassa kyseisen "pätkän" uudestaan. Tykkään kovasti, vaikka moni asia hoituu siinä vähän turhan helposti. Mut joka tapauksessa ihana hömppä, tykkään tosta kakkosesta enempi kuin ykkösestä. Ja toisella katselukerralla tein huolestuttavan havainnon: Mr. Big näytti hyvältä, mitä helv.. :D

Neron kanssa on tässä ollu muutama päivä huolta ja murhetta. Torstaina käytiin iltasella koirapuistossa juoksentelemassa. Puistossa ei ollut pienten puolella muita, saatiin telmiä keskenämme. Puistosta tullessa, kun laskin Neron autosta maahan, koiralta meni etujalat alta. Ihan kuin joku halvaus ois iskeny, kotona sisällä Nero mönki peppu pystyssä vesikupille ja joi vettä, muuten oli ihan oma itsensä paitsi etujalat ei toimineet. Noh, hiton nopeesti puhelua Viikin eläinsairaalaan että mitä pirua. Päivystyksessä vastas joku eläinlääkärin tekele, jonka mielestä ois voitu jäädä kotiin seurailemaan mitä tapahtuu. Paskat me mitään jääty odottelemaan,  pakattiin koira autoon ja ajettiin Viikkiin. Siellä otettiin verinäyte, röntgenkuvat ja ties mitä. Epäilivät röntgenkuvien perusteella vierasesinettä mahassa ja mahakivun takia ois menny jalat alta. Nero sai kipupiikin ja lähdettiin puolen yön korvilla kotiin. Antti lähti perjantaiaamuna heti kasilta Neron kans takas eläinsairaalaan lisätutkimuksiin, ainakin ultraäänikuvat ottivat vatsasta ja suolistosta. Jälkeäkään mistään vierasesineistä ei löytynyt. Nyt tällä hetkellä kipuilun syyksi on annettu jonkinlainen revähdys tai vastaava jossain niskan alueella, hoitona lepo ja kipulääkkeet. Jotenkin mä en vain henkilökohtaisesti ole kovin tyytyväinen tuohon eläinsairaalaan, jotenkin heppoisesti suhtaudutaan. Mutta nyt siis vielä seuraillaan, josko koiran kunto tosta kohenee, jos ei niin sitten Aistiin mahdollisesti neurologisiin tutkimuksiin. On Nero onneks tosi paljon reipastunut perjantai-iltapäivästä, kun tuotiin poika kotiin. Vähän apaattinen meinaa olla vielä ja välillä hoippuu. Sekavat fiilikset on tällä hetkellä.

Mutta siinä nyt jonkinmoinen tämän hetken fiilareiden purku. 

Eipä oikein ole asiaa, mutta päivitänpähän kuitenkin. Maaliskuu on puolessa välissä, ihan älytöntä. Kait se kesäkin sieltä tulee.

Noh, mitäpä tässä viimeisímmän jälkeen on tapahtunu. Oli töitä, tuli viikonloppu, oli pikainen mahatauti, oli Sanni kylässä, oli porukat kylässä, oli töitä. Tuli viikonloppu, käytiin koirapuistossa, käytiin leffassa.

Eilen käytiin katsomassa Liisa Ihmemaassa. Oli hyvä, mutta olisin odottaanut jotain vielä hullumpaa, onhan elokuvan sentään ohjannut Tim Burton. Hatuntekijä kyllä keräsi pisteet, oli symppis. Mutta sekin ois voinu olla oikeesti paljon hullumpi. Jopa minä oon joskus hullumpi kuin se, jotenkin pystyi samastumaan niihin sen höpötyskohtauksiin :D

Noh, tänään ei oo kyllä tapahtunu yhtään mitään. Pyykkikone laulaa, siirsin läppärin ruokapöydälle ja pistin Sinkkuelämää-elokuvan pyörimään. Tehokasta vapaa-ajan käyttöä ;D

Nääh, ei oo askaa..

Lauantain urotyö: verhojen lyhentäminen

Nyt on kolmemetriset verhot 230 senttiset verhot. Ja ne on sileät. Ja ne on jo ikkunassakin.

Kyllä se vaan niin on ettei tätä ihmistä ole luotu ompelemaan. Kyllähän mä osaan ompelukoneen virittää käyttöön ja säätääkin sitä, mutta sitten se ompeleminen. Miten niinkin yksinkertaisen asian kuin suoraan ompelemisen pitää olla muka niin vaikeaa? En ymmärrä, kun jumaliste kyllähän mä osaan kattoo että mihin päin kelkka on suuntaamassa ja kädetkin toimii että voi sitten ohjailla menoa. Vaan silti jälki on kyllä kaikkea muuta kuin edustuskelpoista. Onneksi lanka oli niin samanväristä kuin kangaskin ettei se mun "suora" ommel sieltä näy. Mutta kyrsii silti, kun haluaisin osata ommella vaan kun äskgkehawbfalskdgjheb!!! Harjoitukset jatkuvat sitten taas joskus. Nyt on siis uudet verhot ikkunassa ja saavat taas hetken kelvata.

 

Nerokaan ei tykänny ompelemisesta, meni naulakon alle mököttämään.

 Siinäpä hyö ovat.